Riesakuoriainen, Reesa vespulae

Riesakuoriainen kuuluu haaskakuoriaisten (Dermestidae) heimoon.

1. RIESAKUORIAINEN JA TUHOT

Riesakuoriainen voi aiheuttaa pahaa tuhoa hyönteis- ja kasvikokoelmissa sekä tasalämpöisissä vilja- ja siemenvarastoissa. Kodeissa se lymyilee lähinnä piilossa ja syö kuolleita hyönteisiä, leivänmuruja ja siemeniä.

Riesakuoriainen on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se leviää siemenerien ja hyönteiskokoelmien mukana. Eurooppaan se levisi 1960-luvulla, ja Suomessa riesakuoriaista tavattiinkin ensi kerran vuonna 1966 hyönteiskokoelmien tuholaisena. – Laji elää luontaisilla alueillaan Pohjois-Amerikassa ampiaisten ja mehiläisten pesissä, joissa se syö kuolleita hyönteisiä ja muuta pesään kertyvää jätettä

Nykyisin laji on levinnyt kaikkialle maailmaan ja meillä se elää pääsääntöisesti lämpimissä ja kuivissa, keskuslämmitetyissä sisätiloissa. – Munat, toukat ja aikuiset kuoriaiset siirtyvät yleensä tavaroiden mukana paikasta toiseen. Kesäaikana yksilöt voivat lentää myös rakennuksesta toiseen.

Riesakuoriainen syö ravinnokseen kuolleita hyönteisiä ja lisäksi kuivia kasvin osia sekä siemeniä.

2. RIESAKUORIAISEN TUNTOMERKIT

Aikuinen riesakuoriainen on noin 2,2–4 mm pitkä, kapea ja soikeahko kuoriainen. Sen ruskeiden peitinsiipien tyvessä on kellertävät täplät.

Kuoriaisen pää ja etuselkä ovat mustat ja sen koko ulkopintaa peittää harva kuoppapisteytys sekä lyhyt harva karvoitus. Karvat ovat tummia, puolipystyjä ja kaarevia. Kuoriaisen kellertävien ”hartialaikkujen” kohdalla karvat ovat sensijaan vaaleita.

Tuntosarviurat riesakuoriaisella ovat 11 jaokkeiset, matalat ja heikosti kehittyneet. Niiden tyvijaokkeet ovat vaaleanruskeat, joista 5 ulointa ovat tummia muodostaen vaihettain tuntosarven nuijan.

Riesakuoriaisen toukka on pituudeltaan noin 5–6 mm, kellanruskea ja karvainen. Takapäässä toukalla on muutamia pidempiä karvasukasia.

3. RIESAKUORIAISEN LISÄÄNTYMINEN

Laji on partenogeneettinen*, siitä ei ole koskaan tavattu koiraita. Riesakuoriais naaraat munivat hedelmöittymättömia munia ja lisääntyminen on hidasta. Kehitys aikuiseksi kestää yleensä vuoden.

* Partenogeneettinen, neitseellinen eli jälkeläisiä syntyy ilman parittelua ja hedelmöitystä.

4. RIESAKUORIAISEN TORJUNTA

Riesakuoriaisen torjunta tehdään hyönteis- ja eläinkokoelmat sekä herbaariot pakastamalla (alle -25 Cº) viikon ajan. Varastoissa ja asunnoissa tulee poistaa kuolleet hyönteiset, hyönteisten pesäjätteet ja muu orgaaninen jäte. Lisäksi tulee huolehtia yleisestä siisteydestä, varsinkin keittiössä, jotta kuoriaiselle ei löydy ravintoa.

Riesakuoriaisista voi kuitenkin olla hankala päästä kotikonstein eroon. Ota yhteyttä Deleconiin.

Elintarviketuholaisten esiintyminen ei johdu asunnon tai muun tilan siisteydestä, mutta ne elävät ja lisääntyvät helpommin epäsiistissä paikassa.

Ota yhteyttä Deleconiin, jos saastuneet tilat ovat esimerkiksi tuotanto-, varasto- tai muita yritystiloja. Ammattimainen torjunta ja ennakointi auttavat ehkäisemään tuotantokatkokset ja mainehaitat.

Lähteet:

Suomen lajitietokeskus

Elintarvikealan ohjeet ja lainsäädäntö