Tiistai 21.9.2022 ja case ”lutikkainvaasio” taloyhtiössä ehkä lopuillaan
Lutikka sängyssä ja vähän muuallakin -keissi onkin todellinen supertarina lutikkainvaasiosta ja meikätorjujien päivästä, joka alkoi oikein rytinällä; Kun ludeongelma pääsee niin sanotusti riistäytymään käsistä eikä taloyhtiön asukaskaan ollut ilmoittanut ongelmasta ajoissa, tultiin melkoisen massiiviseen torjuntatilanteeseen.
No, työpäivä saakin sisältää haasteita, mutta kiinteistön ja asukkaiden osalta vähän ikävämpi homma. Jos nyt tämä onkin aika lievä ilmaisu. – Luteiden leviäminen joka paikkaan. Ihan joka paikkaan.
Taloyhtiön yhdestä asunnosta oli siis jo muutama viikko sitten hävitetty osa huonekaluista, kaikki tekstiilit ym. irtotavaraa lude-epäilyn vuoksi. Kun tämä oli ahkeroitu, niin sitten huomattiinkin, ettei tämä lainkaan riittänyt.
Luteen penteleitä näkyi sitten vielä usean torjunnankin jälkeen runsaasti ja täysissä voimin, tullen ikään kuin rehvastelemaan mm. jalkalistojen takaa. ”Meitä ei niin vaan lannisteta”. Ja tottahan se on. Näin pitkällä torjuntakokemuksella täytyy tässäkin todeta, että lutikoiden kohdalla paras keino olisi aina puuttua asiaan välittömästi, pienenkin epäilyksen herätessä. – Tuntuupa vaan, että jotkut pitävät aihetta tosi nolona. ”Ettei meillä voi olla lutikoita! Meillähän on tosi siistiä”. Vaikka siitä ei ole kyse. Kyllähän nuo leviävät ihan matkailunkin myötä. Ei ole kyse puutteellisesta hygieniasta tai siivouksesta.
No, sittenhän kohteessa piti päästä käsiksi kaikkiin luteiden lymypaikkoihin. Lutikka sängyssä tarkoittaa aina, että onhan niitä muuallakin, jostain ne ovat sänkyynkin saapuneet. Meidän täytyi irrottaa 3 kerrosta lattiaa, kaikki listat ja irtokaapit. Kaikki mahdolliset piilopaikat piti selvittää. Mietittiin, onko tultu purkutyömaalle vai tuholaistorjuntaan. Onhan tämä kyllä välillä niiden molempien yhdistelmää. Vaatekaappia irrottaessani löysin lähes joka sauman takaa ja raoista lutikoiden pesiä ja eläviä lutikoita. Ei ollut kovin mieltä ylentävä näky, mutta saatiinpas kaikki piilot esille.
Kun olimme purkaneet kaiken mahdollisen, piti tavarat vielä suojata muoveilla tiiviisti ja laittaa vahvistettuihin jätesäkkeihin. Nämä lutikkapaketit sitten pihalle ja roskalavalle.
Olihan rytinät! Ja tämä oli vain pieni yksiö, mikä työkaverin kanssa purettiin ja lavallinen roskaa siitä saatiin aikaiseksi. Vai pitäisikö sanoa, että lutikat saivat aikaiseksi.
MUTTA. Eihän tämä tähän lopu. Pakkohan tämä on päiväkirjaan ikuistaa, ettei pääse unohtumaan. No heh, tuskin kyllä pääsisi muutenkaan, mutta…tarinahan jatkuu.
Asukashan oli sitten ollut useamman viikon pois asunnosta. Ymmärrettävästi. Kun hänen sänkynsäkin tässä rytäkässä hävitettiin, oli hän keksinyt varsin luovan ratkaisun yöpymiselle. Hän meni kellarikäytävään, jossa oli ollut jokin vanha hylätty sänky! Siellä nukkumisen selvittyä meille, käytiin tsekkaamassa sänky ja BINGO! Siellähän oli tosiaan lutikka sängyssä elikkäs tarkemmin sanottuna lutikka poikineen eli aivan täynnä luteita. Sekin sänky meni sitten hävitykseen ja lutikkakoiran kanssa tarkastettiin kellaritilat vielä tarkkaan jälkikäteen. Hyvä Nappi! Superkoira!
Tässä keississä tuli aika paljon hävitettyä saastunutta tavaraa, sänkyjä ja huonekaluja, sohvia ja nojatuoleja. Mutta niiden saastuttua on aina varmempaa tuhota ne kuin torjua muilla keinoin, niin pieniin rakoihin ja pehmusteisiin ne pääsevät.
Tästä tuli mieleen, että ainakin matkailtaessa kannattaisi muistaa, ettei laita sitä matkalaukkua lattialle vaan matkalaukkutelineeseen. Sängyn reunat, patjan reuna ym. kannattaa myös tarkastaa, näkyykö mustia pisteitä eli lutikoiden ulosteita tai munia.
Kiitos, kun tutustuit työpäiväämme!